7609, sen lukeman sain tuossa joku päivä sitten, kun laskin TE-keskuksen sivuilta työpaikkailmoitukset, joissa etsittiin sote-alan työntekijöitä. Hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijöitä etsitään 5239 ilmoituksessa, joita lähihoitajahakuja on 2809. Terveydenhuollon asiantuntijoita etsitään 2370 ilmoituksessa, joista sairaanhoitajahakuja on 1635.
Ja kun katsotaan, millaisia ilmoitukset ovat, totuus ei enää näytäkään näin hyvältä. Haetaan 2 lähihoitajaa, avoin haku, jatkuva haku, 3 sairaanhoitajaa… Avoinna on, varovastikin arvioiden, 10 000 työpaikkaa. Suomessa on 309 kuntaa, joten tuolla luvulla laskettuna keskiarvona jokaisessa kunnassa on avoinna yli 30 sote- alan työpaikkaa. Tietenkään tämä ei jakaudu tasaisesti, mutta jokainen kunta, jossa on avoinna vähemmän paikkoja, tarkoittaa kuntaa, jossa avoimia paikkoja on enemmän. Ja 10 000 avointa hoito-alan työpaikkaa ei todennäköisesti ole lähelläkään totuus, vaan oikea lukema lienee paljon suurempi.
Ja suunta on vain huonompaan. Alalta eläköityy enemmän, mitä sinne valmistuu. Alan vaihtaminen lisääntyy. Hoitajapula pahenee. Yhä suuremmalla osalla alan toimijoista ei ole enää toivoa saada resursseja vaatimusten tasolle. THL:n arvion mukaan vuoden kuluessa pelkästään vanhuspalveluihin tarvittaisiin vakituista 7500 työntekijää lisää. Siis vuoden kuluessa, 1.4.2023 mennessä!
Hoitajajärjestöjen tavoittelemia palkankorotuksia pidetään monella taholla liina suurina ja hyvinvointivaltion tuhona. Mutta keskusteluissa rahan jalkoihin näyttää jääneen se, mitä yhä paheneva hoitajapula käytännössä tulee tarkoittamaan Suomen hyvinvoinnille. Paljonko rahaa sote-palveluihin käytetään kiinnostaa enemmän kuin se, mitä tapahtuu, jos ei käytetä tarpeeksi. Luulisi, että sekin kiinnostaisi. Vai ovatko julkisuuden keskustelijat niitä, joilla riittää rahat ostaa tarvitsemansa palvelut vaikka ulkomailta.
Kuten mainitsin, yhä suuremmalla osalla toimijoista ei ole enää mahdollisuutta saada henkilöstöresursseja vaaditulle tasolle. Vaihtoehdot ovat supistaa toimintaa, mikä tarkoittaa palveluiden saatavuuden heikkenemistä, tai alentaa vaadittujen henkilöstöresurssien määrää, mikä puolestaan tarkoittaa heikentynyttä palvelun laatua. Kumpaa laitetaan?
Toiminnan supistamisesta johtuva palveluiden saatavuuden heikkeneminen tarkoittaa monissa kohtaa palvelun piiriin pääsemisen kriteereiden nousua. Yhä useammin joudutaan valitsemaan, kuka hoidetaan ja kuka saa kuolla. Vanhukset pääsevät kotihoidon piiriin yhä myöhemmin ja sairaampina. ja yhä harvempi saa sieltä tarvitsemansa avun. Yhä harvempia vanhusten lonkkamurtumia leikataan, vaan hoidoksi jää yhä useammin sänky ja se Para-tabs 1g x 3.
Tätä karsintaa tehdään jo tänä päivänä varsin rankalla kädellä. Työikäisetkin saattavat jäädä vaille tehokkaampia hoitoja, kun odotetaan, jos paranisi itsestään. Onneksi sairauslomat eivät ilmeisesti maksa yhteiskunnalle mitään. (huom. ironia)
Palveluiden heikentynyt laatu lisää myös menetettyjä työvuosia. Se voi johtaa hoitojen komplikaatioiden lisääntymiseen ja sitä kautta inhimillisen kärsimyksen lisääntymiseen. Se aiheuttaa myös tarpeetonta kärsimystä ja epäinhimillisiä oloja monille vanhuksille, vammaisille ja muille apua tarvitseville.
Tämäkin kehitys on jo käynnissä. On olemassa yksi hoidon laatuun liittyvä seikka, josta hoitajajärjestötkin ovat hiljaa, mutta jonka tässä nyt tuon esiin. Nimittäin kaikki hoitajat eivät ole hyviä hoitajia. Ja kun työnantajilla ei ole valinnanvaraa, mutta vaatimukset pitäisi täyttää, on palkattava ja pidettävä lähes jokainen, jolta löytyy tarvittavat paperit ja joka osaa ryömiä ovesta sisään. Käsittääkseni hyvät työntekijät myös työllistyvät helpommin muualle. Joten alalta lähtijöiden kärki saattaa hyvinkin olla alan parasta osaamista. Jos tilannetta ei korjata, jatkossa tilanne tulee pahenemaan ja yhä enemmän työpäivä ja jopa työvuosia tullaan menettämään. Siihenkö sitten on varaa?
STM laati vuonna 2014 arvion, jonka mukaan menetetyn työpanoksen kustannukset Suomessa olisivat n. 2 MILJARDIA KUUKAUDESSA. Siihen ilmeisesti on varaa.
Ainoa asia, jonka maan hallitus ja eduskunta ovat valmiit tekemään yhä pahenevan hoitajapulan estämiseksi, on Laki-Akin pakkotyölait. Hyvä ministeri Lindén, ainoa pakkolaki, jonka Suomen sote-ala tarvitsee on laki, jolla velvoitetaan jokainen Suomen työikäinen työskentelemään vanhus- tai vammaispalveluissa puoli vuotta. Hoiva-avustajan palkalla.