Hoitajan hajatuksia maailmasta

Olen taas kadonnut. Nimittäin jos yritän päästä terveyspalveluiden sähköiseen ajanvaraukseen, ei antamallani henkilötunnuksella löydy terveystietoja. Kirjautuminenhan tapahtuu pankkitunnuksilla, ja tiedot on vielä mahdollista tarkastaa, niin oikealla tunnuksella olen yrittänyt. Mutta silti minua ei systeemin mukaan ole.

Omasta mielestäni kuitenkin olen olemassa. Siksi meninkin ihan luukulta kysymään, että olenko kadonnut, ja jos olen, niin minne? Toimiston työntekijän hetkellisen hämäännyksen jälkeen sain huojentavan tiedon, olen tallella. Silloin. Mutta nyt olen taas kadonnut tuolta hienosta systeemistä.

Mutta en ole ainoa kadonnut. Kaupungilta tuleen kirjeen mukaan mökilläni on rakennuksia, joita ei löydy kaupungin kiinteistötiedoista. Kun uusinkin näistä rakennuksista on rakennettu 50 vuotta sitten, on pakko ihmetellä, mihin ne ovat kadonneet. En ole pitkään aikaan paikalla käynyt, joten mahtavatkohan enää olla olemassakaan. Tontistakin oli piirrosten perusteella osa kadonnut.

Jos nuo tönöt ovat olemassa, niin ovat ilmeisesti kasvaneet sitten viimenäkemän. Ainakin ilmakuvista tehdyt kattojen mittaukset kielivät moista. Sillä en ihan jaksa uskoa, että 45 neliöisessä torpassa olisi yli 100 neliöinen katto. Niin paljoa ei räystäillä meilläkään leveillä.

No, selvityksethän noistakin on annettava. Voisi mennä huonomminkin. Jotkut kuulemma ovat saman kirjeen saatuaan joutuneet selittelemään rakennuksiksi tulkittuja omenapuitakin.

Raha tuntuu myös olevan katoavaista sorttia. Palkkapäivinä sitä vähän on pienen hetken aikaisin aamulla. Mutta illalla enää juuri näy. Siinä sitten taas kitkutellaan ja lasketaan päiviä seuraavaan palkkapäivään. Jos silloin jäisi tilin pohjalle jotakin laskujen jälkeen. Vaan pettyä saat jälleen. Samanlaista kitkuttelua taas.

Myös kunnioitus on katoavaista. Jos lähihoitaja pukee itselleen punaiset vaatteet ja ajaa pakettiautoa jossa on sinistä katolla, häntä kunnioitetaan kaikkitietävänä ja moniosaajana. Mutta jos sama lähihoitaja seuraavana päivänä laittaa päälleen toisen väriset työvaatteet ja hoitaa vanhuksia, kukaan ei kunnioita. Ei paskan vertaa. Asiakkaille olet parhaimmillasi palvelija. Omaisille sylkykuppi. Työnantajalle epämiellyttävä kuluerä. Kuitenkin vaatteiden alla on sama lähihoitaja, jolla on sama osaaminen, samat tiedot ja taidot.

Mutta poliitikkojen vastuu se vasta katoavaista onkin. Missä nyt ovat ne hoitajien palkkojen korotuksia puoltaneet ja jopa vaatineet. Heidän äänensä tuntuu kadonneen. Muutamat ehkä vielä vähän yrittävät. Nyt pitäisi kuulemma ensin saada ratkaisu neuvotteluissa ja sitten katsotaan. Joopa joo. Mitäs muuten veikkaatte, kuinka moni yritys olisi valmis nostamaan kustannuksiaan merkittävästi ilman varmuutta siitä, että saa korotuksen siirrettyä hintoihin? Etenkin, kun se hinta pitäisi saada poliitikoilta.

 

Nyt kun julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Suomessa ei ole kuin huonoja, laiskoja tai tarkoituksettomia hoitajia, lienee hyvä hetki pohtia, mitä ovat ne hyvän hoitajan vaatimukset. Nämä ainakin tulee ensimmäisenä mieleen. Hoitajia on monella alalla, kaikki erilaisia. Ei tästäkään listasta kaikki joka alalle osu, mutta jokainen johonkin.

Schwarzeneggerin voimat. Mikään taakka ei ole liian suuri hoitajan siirrettäväksi tai nostettavaksi. Etenkin, jos taakka on asiakas. Kyllähän hoitaja nyt pärjää yksin itseään kaksi kertaa painavamman asiakkaan siirroissa. Minun onneni lienee se, ettei itseäni kaksi kertaa painavampia ole vielä vastaan tullut…

Pekka Saurin empaattisuus. Muistelen vanhoja. Sitä kuinka Pekka Sauri muisti yön myöhäisinä tunteina olla aina empaattinen asiakasta kohtaan, oli soittaja sitten Lissu kolme promillea tai herra Klunssila. Empaattisuus asiakasta kohtaan pitää aina säilyttää vaikka saisit kuulla mitä. Muista se vitun hoitajahuora.

KGB:n kyky kuunnella. Hoitajan pitää olla hyvä kuuntelija, vaikka toinen puhuisi mitä. Ja vaikka hän puhuisi samaa kolmatta kertaa viiteen minuuttiin. Lisäksi hoitajan pitää osata kuulla myös ne hoito-ohjeet, joita ei koskaan ole kerrottu.

Speedy Gonzalesin nopeus. Tämä on ratkaisevin tekijä, kun mietitään, kuka on hyvä hoitaja. Nopeus ratkaisee, aika on rahaa. Sillä, miten työsi teet ei ole niin väliä. Mutta muista, asiakkaalle ei saa kiire näkyä. Ei vaikka viisi seuraavaa rinkuttaisi jo kelloa. Ei vaikka lapset olisi jo pitänyt hakea päivähoidosta. Ja jos sinulla on kiire, niin sekin on oma vikasi, sillä kiire on vain tunne. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, paljonko sinulle on määrätty töitä tähän työvuoroon.

Jeesuksen itsekkyys. Eli mitä ikinä tapahtuukin, käännä vain toinen poski ja ole tyytyväinen, että saat käydä kutsumustyössäsi. Älä missään, koskaan ajattele itseäsi ja sitä, miten työsi helpottuisi. Sillä se on hoitajalähtöistä ajattelua ja se on pahin synti, mitä maa päällään kantaa.

Tefalin teflonin tarttumattomuus. Mikään asia, mitä asiakkaat sanovat ei saa koskettaa, mikään ei saa tarttua. Asiat, jotka normaalisti loukkaisivat ketä tahansa ihmistä, eivät saa loukata hoitajaa. Ei haukut, huorittelut tai ulkonäön arvostelut. Mikään yksityiselämässä tapahtuva ei saa vaikuttaa. Mikään työssä tapahtuva ei saa vaikuttaa. Mikään ei saa vaikuttaa. Kaiken pitää valua selästä.

Kruppin teräksen kovuus. Hyvää hoitajaa ei satuta mikään. Ei lyönnit, potkut, sylkemiset. Sillä nehän ovat hoitajan omaa syytä. Samoin haukkumiset ja solvaamiset. Jos sattuminen näkyisi, hoitaja olisi paitsi huono, myös heikko.

Jos olet löytänyt itsestäsi kaikki edellä luetellut ominaisuudet, olet sopiva hoitajaksi. Ei muuta, kun hakeutumaan alalle. Palkathan ovat huikean hyvät, kuten eräät väittävät. Lehtien lukemiin ei kukaan tuntemani hoitaja kuitenkaan yllä, ainakaan ilman henkilö- tai tehtäväkohtaisia lisiä tai runsaita ylitöitä.

Kaikista paras juttu on se jatkuvasti toistuva neuvo, mennä yksityiselle töihin, jos kunnalla on liian pieni palkka. Mistähän tuokin tulee? Todellisuudessa yksityisellä palkat ovat pienemmät. Yksityisellä sosiaalialalla lähihoitajan peruspalkka on kokemuksesta riippuen 2059,67 – 2273,13€. (Sos-tes, palkkaluokka G19C, jokainen voi halutessaan netistä tarkistaa). Eikä ne vuorolisätkään mitään mahtavia ole. Jos 300€ kuussa saa, niin on osunut pyhät kohdilleen. Ja jos 11 vuotta jaksat, oletkin jo palkan puolesta urasi huipulla. Eikö olekin houkuttelevaa.

Taas kerran me hoitajat olemme saaneet kuulla, kuinka olemme tuhoamassa maailmaa palkkavaatimuksinemme. Nyt ei ole hyvä hetki. Ei tosin ollut kaksi vuotta sittenkään, eikä neljä, eikä kuusi, saitte varmaan kuvan. Kahden vuoden päästäkään ei ole hyvä aika, syytä tosin en vielä tiedä. Ehkä heinäsirkat Afrikassa. Tai ehkä niiden vuoro on  neljän vuoden päästä, tai kuuden…  

Ja voi sitä syyllistämisen määrää! Vain itseään ajattelevat hoitajat jne. No vittu, ketä sitten pitäisi ajatella? Ei hoitajia muut ajattele, jos ei hoitaja itse. Se on nähty. On lisäksi selvä, että työssään hyvin viihtyvä työntekijä tekee parempaa työtä. Siis hoitaa paremmin niitä muita ihmisiä. Niitäkin, joiden mielestä hoitajat ovat kuin alempi rotu, jonka ainoana elämäntehtävänä on ala-arvoisella palkalla, huonoissa työoloissa tuottaa palveluita paremmilleen. 

Tutkimusten mukaan merkittävimpiä syitä hoitajien alanvaihdoille ja alan huonolle veto- ja pitovoimalle ovat palkkaus, työolot ja johtaminen. Keskustelu palkoista on vellonut jo jonkin aikaa ja aikahan ei tietysti ole hyvä taaskaan. Vaikka sinänsä tietysti hoitajat tarvitsisivat enemmän palkkaa. Tai sitten pakkotyötä. Työolot ovat jääneet vähemmälle ja niistä hieman tässä. 

Yksi elementti työoloissa on työtilat. Viime vuosien kehitys on tässä suhteessa huolestuttava. Tässä pari esimerkkiä omista kokemuksista ja muista kuullusta. 

Rauhallinen työskentelytila. “Siellä ne taas istuu tietokoneella”. Niinpä niin, iso osa hoitajan työstä tapahtuu tietokoneella. Sieltä löytyy kaikki asiakkaita koskeva tärkeä tieto, kukaan ei voi muistaa kaikkea. Sinne kirjataan ja kirjaamisen vaatimuksethan lisääntyvät koko ajan. Myös lakisääteiset suunnitelmat ja seurannat, joiden vaativuus ja kattavuus lisääntyvät koko ajan, tehdään tietokoneella. Tarve rauhalliselle työskentelytilalle ja tietokoneille on siis selvä.  

Miten tarve uusissa rakennuksissa on ratkaistu? Pari vuotta sitten valmistuneessa sairaalassa ei ole lainkaan toimistoja ja työtiloja ylimmissä kolmessa- neljässä kerroksessa. Uusissa hoivakodeissa toimiston virkaa tekee yksi tietokone ryhmäkodin keittiön nurkassa. Sen käyttö vaatii jonotusta ja jatkuvia keskeytyksiä ja hälinää. Keittiöstä käsin kun hoidetaan myös monia muita töitä, kuten lääkehoitoa. Tutkimusten mukaan jatkuvat keskeytykset heikentävät työhyvinvointia, jaksamista ja työn laatua. 

Jos oikein muistan, laki vaatii taukotilan. Joten ne uusiinkin rakennuksiin tehdään. Mutta siten, ettei niitä ole käytännössä mahdollista käyttää. Ne on tehty eri kerroksiin tai sitten ne on otettu esim. korvaamaan puuttuvia toimistoja. Käytännössä ainoana taukotilana saattaa olla käytävällä oleva jääkaappi eväille. Hoitajan pitää olla aina asiakkaan tavoitettavissa. Vaikka ruoka olisi juuri lämmitetty, kolmannen kerran. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei taukoja usein ole työpäivän aikana lainkaan. Kuitenkin kaikki tutkimukset painottavat taukojen tärkeyttä. 

Missä säilyttää suihkutuoleja, pesulavetteja, istumavaakoja tai asukkaiden siirtoihin tarvittavia nostureita? Ei, älä vastaa “varastossa”, sillä niitä ei ilmeisesti enää rakenneta. Lopputulos on, että apuvälineet ovat käytävillä vaarantamassa työturvallisuutta, tukkimassa varauloskäyntejä ja ylipäätään aina tiellä. Asukkaiden vaipat on tarkoitus säilyttää asukashuoneissa, mutta kun niitä tulee aina kolmen kuukauden tarve kerralla. Se tietää huoneen nurkkaa todella hienoa palotarkastajan unelmaa. Asiakkaan avustaminen nosturilla vuoteesta vaatii onnistuakseen ensin erän tetristä, jotta huonekalut, vuoteet, ja apuvälineet saadaan siten, että työskentely on mahdollista.  

Uusissa palvelutaloissa ei ole enää osastojen yhteistä pesuhuonetta, jossa esim. lavetilla tapahtuvat suihkutukset onnistuisivat hyvin ja väljästi. Pesut tehdään asukashuoneiden wc:ssä, jotka on mitoitettu siten, että pyörätuolilla liikkuva asukas mahtuu hyvin siirtymään ja toimimaan ilman muita apuvälineitä tai hoitajia. Pesulavetin ja hoitajan saaminen sinne on senttipeliä. Turvallisuuden kannalta tarpeellista toista hoitajaa ei mukaan mahdu. Toki joku sanoo, ettei lavetteja tulisi enää käyttää, vaan kaikki pitäisi pestä suihkutuolissa. Tervetuloa kokeilemaan ja nostelemaan kesken suihkun tajuttomaksi menneitä pois siitä suihkutuolista. Tutkimusten mukaan esteettömät työtilat lisäävät työturvallisuutta ja työhyvinvointia. Lisäksi esteettömät käytävät ja varauloskäynnit lisäävät palo- ja pelastusturvallisuutta. 

Oikeasti pitäisi olla oma varastotila puhtaita hoitotarvikkeita varten ja oma roskia ja likapyykkiä varten. Mutta entä, jos ei ole kumpaakaan? Käytävilläkään ne eivät saisi olla. Tai ruokailutilassa tai keittiössä. Tai, jos kerran viikossa täydennettävä hoitotarvikevarasto on niin pieni, ettei sinne mahdu kuin parin päivät tarpeet. Tästä en tiedä tutkimusta, mutta voisin veikata, että työhyvinvointia ja työn sujuvuutta lisää, jos tarvikkeet ovat helposti ja nopeasti saatavilla. 

Kaikkea perustellaan tietysti asiakaslähtöisyydellä. Asiakas on keskiössä jne. tuubaa. Mutta työntekijälle tuolla on vain yksi viesti: SINÄ ET OLE TÄRKEÄ. Sinulla, hyvinvoinnillasi tai turvallisuudellasi ei ole väliä.  

Eikä tämä jää vain tilakysymyksiin. Henkinen ja fyysinen väkivalta, häirintä jne. heikentävät kaikki hoitajien työoloja. Ja se, ettei niihin edelleenkään puututa riittävästi. Ikään kuin laki ja yhteiskunnan säädökset lakkaisivat olemasta, kun astutaan soten taloon sisään. Ikään kuin väkivallalta ja häirinnältä muka poistuisi uhri.  

Tässä on tosin myös meillä hoitajilla peiliin katsomisen paikka. Sillä varsin usein hoitajat syyttävät toisiaan asiakkaan väkivaltaisuudesta, vaikka eivät edes tietäisi, mitä oikeasti on tapahtunut. Eikä tämä ole ainoa työyhteisöjen sisäinen työhyvinvointia syövä asia, joka on ihan hoitajista itsestään peräisin. Ja yleinen väsymys ja pahoinvointi, joka alalla nyt on vallalla, on tätä vain pahentanut.  

Valitettavasti näyttäisi siltä, että hoitajien asia on vian yksi. Jotkut ovatkin jo valittaneet, että jos hoitajat saavat tahtonsa läpi niin seuraavana jonossa ovat opettajat. Entä sitten? Mietitäänpä hieman. 

Suomi on kuulemma pohjoismainen hyvinvointivaltio. Mitä siihen kuuluu, mistä se hyvinvointi tulee? 

Yksi merkittävä asia hyvinvoinnin takana on tasa-arvo. Kuten tiedämme, naisvaltaiset alat, kuten hoitoala, ovat matalammin palkattuja. Yksi merkittävä tasa-arvon tuoja on varhaiskasvatuksen naisille tuoma mahdollisuus päästä työelämään sen sijaan, että olisi jäätävä kotiin hoitamaan pieniä lapsia. Milloin viimeksi olet kuullut hyviä uutisia varhaiskasvatuksesta?  

Todellisuudessa varhaiskasvatus on kriisissä ja se on ollut sitä jo vuosia. Liian suuret ryhmäkoot ja liian vähän henkilökuntaa. Huono palkkaus ja huonot ja rauhattomat työolot ovat vähentäneet vetovoimaa.  

Koulutus on myös merkittävä tekijä hyvinvoinnin luojana. Milloin viimeksi olet kuullut kouluista hyviä uutisia? 

Suomessa on ollut maailman paras peruskoulutus ja oppimistulokset mm. Lukutaito huippuluokkaa. Vaan entä nyt? Opettajista on pulaa, opettajat vaihtavat alaa, suuret ryhmäkoot tuovat rauhattomuutta. Opettajat kertovat, etteivät edes aina ehdi opettaa, kun aika menee levottomien oppilaiden rauhoittamiseen. Ja vanhemmat räyhäävät taustalla. Ja taitaa olla niin, että yhä useampi peruskoulun päättävistä ei osaa edes lukea kunnolla. 

Sitten on tietysti sosiaali- ja terveyspalvelut. Milloin sieltä on kuulunut hyviä uutisia? 

Alalta puuttuu jo kymmeniä tuhansia hoitajia ja pelkästään eläköitymisen kautta poistuu enemmän, mitä alalle tulee. Alalta pois haluavien ja lähtevien määrä kasvaa, eikä poistumaa saada korvattua. Opiskelijamäärät ovat laskeneet. Samalla palveluiden tarve kasvaa.  

Jo nyt suuri osa palveluista on riippuvaisia hoitajien ylitöistä. Ylitöitä voidaan tehdä yli 10% viikon työtunneista, jotta päästäisiin vaadittuun henkilöstömäärään. Ja tämä siis normaalioloissa. Mikä on tilanne jatkossa? Jos kehitystä ei pysäytetä, edessä on palvelut, jotka tavoittavat entistä harvemmat. Hoitoon pääsyn kriteerit nousevat ja palvelut ovat kauempana. Voi olla, että uusilla sote-alueilla laitetaan syrjäisempiä paikkoja kiinni, jotta saadaan turvattua henkilökunta edes siihen yhteen suureen sairaalaan. 

Ratkaisu tietysti vaatisi rahaa. Useita miljardeja menisi, jos haluttaisiin asiat kuntoon. Ja sitten on tietysti keskustelu, mistä ne otettaisiin. Uskon kuitenkin, että tuota suurempi ongelma on se, kenelle ne rahat menisivät. Ne pitäisi antaa korkeampina palkkoina hoitajille, opettajille, lastentarhanopettajille jne. Jos rahoilla voisi tehdä uusia hyväpalkkaisia johtajapalkkoja, joihin nimittää puoluetovereita muuta hyväveliverkostoa, rahat kyllä löytyisivät helposti. Meillä on siitä esimerkkikin: sote-uudistus.  

Uudistuksen piti tuoda miljardien säästöt. Mutta vaikka kaikki asiantuntijat suosittelivat 5-7 aluetta, niitä rakennetaan, mitä 15? Ilmeisesti johtajien paikkoja ei olisi ollut vähemmällä määrällä tarpeeksi. Muutama ylimääräinen miljardi menee ja niistä säästöistähän ei enää edes kehdata puhua.  

Mutta jos hoitaja haluaa lisää palkkaa, niin maailma tuhoutuu!